Kun Ylemmän vakuutustutkinnon opiskelijat aloittavat noin vuoden mittaisen opiskelunsa, yksi isoimmista ja yleisimmistä möröistä on tutkintoon kuuluva tutkielma.
Miten se tehdään ja mistä aika riittää, kun töiden ohessa suoritettavat opinnot ovat muutenkin suhteellisen tuhti rupeama? Pitääkö opiskella teoriaa, etsiä joku pätevä analyysimalli, tehdä tieteellistä tutkimusta?
Tutkielmien ohjaajan Leena Tannerin mukaan tutkielman tekoa ei tarvitse jännittää.
– Se voi perustua esimerkiksi haastatteluille, keskusteluille, kyselyille tai tutkielman tekijän omaan asiantuntemukseen, jota hän haluaa syventää ja jakaa muille, Tanner sanoo.
Tutkielman työstäminen vastaa hyvin asiantuntijan ammatillisen osaamisen jatkuvan kehittämisen tarpeeseen.
– Lopputulos voi olla vaikka vakuutustuote tai opas. Mitään suuria teorioita siihen ei tarvita. Riittää, että tutustuu siihen, mitä muut ovat aiheesta kirjoittaneet. Tutkielman tekeminen on todella käytännönläheistä.
Aihe löytyy usein läheltä
– Vakuutusalan uudistumisvauhdissa pysyminen edellyttää asiantuntijan ammatillisen osaamisen jatkuvaa kehittämistä, Tanner muistuttaa.
Yleensä tutkielmien aiheet ovat hyvin konkreettisia ja hyödyllisiä. Vakuutusalan voimakkaan uudistumisvauhdin myötä korostuvat ajankohtaiset aiheet ja esimerkiksi tulevat lakimuutokset.
Digitalisaatio on ollut viime vuosien kestoaihe, ja kun GDPR oli tuloillaan, se näkyi myös tutkielmien aiheissa.
Sähköinen asiointi ja sosiaalisen median kanavien käyttö vakuutusalan viestinnässä muodostavat oman haasteensa ja ovat tuttuja tutkielma-aiheina. Myös ohjelmistorobotiikka ja digitaaliset työkaverit alkavat hiipiä mukaan tutkielmiin.
Aihe lähtee opiskelijan ja hänen organisaationsa omista tarpeista, ja sen toteutustapa on räätälöitävissä. Joskus aihe voi olla pieni palanen isommasta kokonaisuudesta. Se voi myös vaihtua matkan varrella – sekään ei Tannerin mukaan ole mitenkään epätyypillistä.
Silläkään ei ole väliä, onko joku toinen tehnyt tutkielmaa samaan aiheeseen liittyen, sillä tutkielmat leviävät vain omassa opintoryhmässä ja osa niistä voi olla liikesalaisuuksien takia kokonaan salaisia.
Tanner tukee ja ohjaa opinto-ohjelman puolelta, lisäksi jokaisella opiskelijalla pitää olla työpaikallaan henkilö, joka sparraa tutkielmassa.
Räätälöityä ja joustavaa
Vaikka opinnoissa on mukana kilpailevien yritysten työntekijöitä, opintoryhmissä on Tannerin mukaan hyvä tunnelma ja auttamismentaliteettia.
– Opiskelijat eivät missään vaiheessa kritisoi tai opponoi toisiaan, vaan pyrkivät auttamaan, Tanner sanoo.
Tutkielmien ja koko opintojen tavoitteena on, että organisaatio ja työntekijä hyötyvät niistä.
– Siksi toteutustapa on mahdollisimman joustava. Minua varten tutkielmaa ei kirjoiteta, Tanner sanoo.
Opiskelijat kokoontuvat vuoden aikana neljä kertaa, jolloin myös omaan tutkielmaan liittyviä asioita käsitellään. Tanner kommentoi aiheita ja vastailee kysymyksiin pitkin vuotta – ja sen jälkeenkin. Aikataulu ei ole kiveen hakattu, ja jos elämässä tulee eteen asioita, jotka viivästyttävät tutkielman tekoa, se ei ole katastrofi.
– Useimmiten opinnot kestävät yli vuoden, Tanner sanoo.
– Yksi koulutusohjelman opeista voi monelle olla itsensä johtaminen. Kun tutkielmalle ei ole yhtä, selkeää deadlinea, opiskelijan pitää itse miettiä aikataulutus.
Lue lisää Ylempi vakuutustutkinto (YVTS) -ohjelmasta.